Humanistisesti suuntautunut Kuvataideterapia

Kenelle kuvataideterapia sopii ja mitä terapiassa tapahtuu?

 

Kuvataideterapiasta on hyötyä monenlaisille ihmisille. Kun taiteen tekemistä taideterapiassa verrataan taiteeseen muissa konteksteissa, merkittävän eron tähän tekee asiakkaan tai asiakkaiden ja terapeutin välinen suhde. Taiteen tekeminen terapiassa eroaa suuresti esimerkiksi piirtämisestä kuvaamataidon tunnilla tai yksin. Terapiatilanne on erityislaatuinen, suojeltu tilanne, jossa terapeutti rakentaa sellaisen fyysisen ja psyykkisen tilan, missä asiakas tai asiakkaat voivat kokonaisvaltaisesti tutkia, avartaa ja ymmärtää itseään taiteen avulla.

 

Kuvataideterapiaan voi hakeutua oma-aloitteisesti kuka tahansa, joka kokee tarvetta terapeuttiseen työskentelyyn ja on kiinnostunut taideterapiasta. Kuvataideterapia sopii käytettäväksi sekä pitempiaikaisten mielenterveysongelmien että tilapäisten elämän kriisivaiheiden yhteydessä. Sitä käytetään myös ennaltaehkäisevänä ja kuntouttavana hoitomuotona. Taiteellista lahjakkuutta tai osaamista ei tarvita.

Kuvataideterapia sopii niin lapsille ja nuorille, kuin eri-ikäisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville aikuisille, sekä myös monille vammaisille henkilöille. Kuvataideterapeutit työskentelevät sekä yksilöasiakkaiden että ryhmien kanssa.

 

Taideterapiaan kuuluu olennaisena osana myös taidetöistä ja prosessista keskusteleminen terapeutin kanssa, joka yleensä johtaa tärkeiden asioiden käsittelemiseen. Taidetöiden konkreettisuus helpottaa niistä keskustelemista. Keskustelussa kuvan tekijälle usein avautuu uusia näkemyksiä itseen ja omaan elämäntilanteeseen. Kuviin on mahdollista palata myöhemmin ja terapiaprosessin aikana syntyneiden taidetöiden myöhempi tarkastelu mahdollistaa kehityksen tunnistamisen.

Kuvataideterapiassa taidetta käytetään myös sanattoman vuorovaikutuksen välineenä. Tämä on tärkeää henkilöille, joiden verbaalinen kommunikointikyky on syystä tai toisesta heikkoa, ja taideterapia voi auttaa myös niitä, jotka puhuvat liikaa.

 

Kuva on usein tarkempi kuvaus tunteista kuin mitä sanat voivat olla, ja kuvan avulla pystytään tavoittamaan ja kuvaamaan kokemuksia, joita on vaikeaa ilmaista sanoin. Taiteen tekemisen prosessi voi auttaa ihmisiä tulemaan tietoisemmiksi aiemmin tukahdutetuista tai tiedostamattomista tunteista sekä saamaan selkeyttä sekaviin tunteisiin. Taideterapia voi auttaa ihmisiä myös vapauttamaan tunteita, kuten vihaa ja aggressiota, ja tarjoaa turvallisen ja hyväksytyn väylän käsitellä ei-hyväksyttyjä tunteita.
 

Taideterapiaa voidaan käyttää myös auttamaan aikuisia löytämään uudelleen kyvyn leikkiä. Lähes jokainen on piirtänyt, maalannut tai tehnyt muunlaista taidetta lapsena ja voi yhä tehdä sitä, jos häntä rohkaistaan unohtamaan ajatus, että kuvien pitäisi olla taiteellisesti “oikeanlaisia”.

 

Taiteen tekeminen vaatii aktiivista osallistumista prosessiin, mikä auttaa aktivoimaan henkilöitä, jotka ovat tottuneet tekemään hyvin vähän itse. Ryhmätilanteessa taideprosessi on yksi keino tasapuolistaa osallistumista; jokainen osallistuu toimintaan samanaikaisesti omalla tasollaan.


 

Terapian kesto

 

Terapeutti ja asiakas sekä mahdollinen lähettävä taho sopivat yhdessä terapian tavoitteista, terapiaprosessin kestosta, käyntitiheydestä ja maksuista. Kuvataideterapiaprosessin kesto riippuu asiakkaan tarpeesta ja terapialle asetetuista tavoitteista. Kesto voi vaihdella 5 - 40 kerran välillä. Joskus terapia voi kestää vuosia. Tapaamisia on tavallisesti kerran viikossa. Yksi terapiakerta kestää yksilöasiakkaan kanssa 1 - 1,5 tuntia ja ryhmän kanssa 1,5 - 3 tuntia, ryhmän koosta riippuen.


 

Terapiakerta


 

Kuvataideterapiakerta koostuu eri vaiheista; aloituksesta, lämmittelystä, työskentelystä, jakamisesta, sulkemisesta ja lopetuksesta.

Aloitus
Terapiakerta aloitetaan tavallisesti kuulumisten kertomisella ja lyhyellä keskustelulla.

Virittäytyminen
Aloitusta seuraavan virittäytymisvaiheen tarkoituksena on päästä irti arjen asioista, keskittyä ja siirtyä työstämään itselle olennaisia asioita. Se voi sisältää esimerkiksi materiaaleilla kokeilemista, paperille riimustelua sekä kehoyhteys-, mielikuva- ja kontaktiharjoituksia tai liikkumista tilassa, musiikin kanssa tai ilman. Harjoitusten tarkoituksena on vähentää itsekritiikkiä, pienentää kuvallisen työskentelyn aloittamiseen liittyvää kynnystä ja tuoda läsnäolevaksi nykyhetkeen.

Työskentely
Työskentely saattaa alkaa virittäytymisen pohjalta: esimerkiksi oman kehon tuntemusten tunnistaminen ja niiden siirtäminen paperille liikkeiden ja värien avulla voi johtaa prosessiin jossa tunnetila purkautuu kuvallisessa ilmaisussa. Työskentelyyn voi johtaa myös virittäytymisvaiheessa tehty kuva, jota voi jatkaa tai jonka voi antaa inspiroida kuvallista työskentelyä. Myös luova liikkuminen tai musiikki voivat olla lähtökohtia kuvalliselle työskentelylle. Työskentely voi liittyä myös johonkin tiettyyn teemaan. Yhden terapiakerran aikana saattaa syntyä useampiakin kuvia, ja joskus samaa teemaa ja työtä työstetään useammalla terapiakerralla. Työskentelyvaiheelle on yleensä tunnusomaista keskittynyt ja hiljainen tekeminen.
 

Jakaminen
Jakamisvaiheessa kuvaa tarkastellaan yhdessä terapeutin kanssa. Kuvaa usein lähestytään kertomalla sen tekemisprosessista ja siinä olevista asioista ja siitä, mitä tunteita ja ajatuksia ne herättävät. Asiakasta rohkaistaan löytämään yhteyksiä kuvassa olevien asioiden ja hänen oman elämänsä välillä: miten kuvassa olevat asiat, tunnetilat ja tunnelmat näkyvät arjessa. Kuvan tarkastelussa voidaan käyttää myös muita ilmaisumuotoja, kuten runojen ja tarinoiden tuottamista, ääntä, liikkeellistä ilmaisua tai draamaa.

Sulkeminen
Jakamisvaiheen jälkeen terapiassa käsitellyt asiat suljetaan esimerkiksi käyttämällä samankaltaisia harjoituksia kuin terapiakerran virittäytymisvaiheessa.

Lopetus
Sulkemisvaiheen jälkeen terapiakerta lopetetaan auttamalla asiakasta orientoitumaan uudelleen arkipäivään.


 

Koko työskentelyprosessi on tärkeä

 

Kuvataideterapiassa olennaista eivät ole vain tehdyt kuvat, vaan koko työskentelyprosessi; merkityksellisiä asioita ei aina löydy kuvasta, mutta työskentelyprosessi voi tuottaa jotain tärkeää. Kuvien merkitykset saattavat myös paljastua vasta pitemmän ajan kuluttua ja ne voivat muuttuakin ajan kuluessa. Usein taideterapiaprosessin aikana syntyneitä kuvia tarkastellaan uudelleen prosessin loppuvaiheessa.

 

Kuvataideterapiassa kuvan käsite on monimuotoinen, parempi sana kuvataideterapiassa syntyneille tuotoksille onkin taidetyö tai -tuotos, sillä terapiassa käytetään maalaamisen ja piirtämisen lisäksi mm. valmiita kuvia, erilaista rakentelua ja muovailua. Käytettäviä materiaaleja ovat mm. paperi ja värikynät, vaha-, öljypastelli- sekä pastelliliidut, pullopeite-, vesi- ja akryylivärit, hiili, savi, sekä luonnon- ja jätemateriaalit – periaatteessa kaikki materiaalit, joita voidaan käyttää visuaalisen taiteen tuottamiseen.