Kuvataideterapiassa on mahdollista käsitellä itselle olennaisia asioita turvallisessa ja tukea antavassa ympäristössä taiteellisen prosessin ja taidetöiden tarkastelun avulla. Kuvataideterapiassa voi löytää kanavia ilmaista tukahdutettuja tunteita ja asioita, joita pelkät sanat eivät riitä kuvaamaan. Humanistisesti suuntautuneen terapian perusoletuksiin kuuluu, että ihminen on vastuussa itsestään ja valinnoistaan ja osaa itse käsitellä omia ongelmiaan.
Terapian tavoitteet ja käsiteltävät teemat luodaan yhdessä asiakkaan kanssa hänen omista lähtökohdistaan käsin. Humanistisesti suuntautuneessa kuvataideterapiassa terapeutti ei analysoi eikä tulkitse syntyneitä kuvia asiakkaalle. Keskeistä on se, mitä merkityksiä asiakas itse töilleen antaa. Terapeutti auttaa asiakasta lähestymään kuvaa usein mielikuvien kielellä ja tekee avoimia kysymyksiä, jotka johdattavat asiakasta löytämään kuvissa olevia merkityssisältöjä ja työstämään niitä kuvallisen ilmaisun ja keskustelun avulla. Kuvataideterapiassa voidaan käyttää kuvan tekemisen lisäksi myös muita ilmaisumuotoja, kuten musiikkia, liikeilmaisua, kirjoittamista ja draamaa.
Humanistisesti suuntautuneessa terapiassa ei korosteta menneisyyttä vaan ajatellaan, että ymmärryksen ja muutoksen avaimet ovat olemassa nykyhetkessä. Terapeutin ja asiakkaan välinen suhde keskittyy nykyhetkeen ja terapiasuhde nähdään mahdollisuutena harjoitella vuorovaikutustaitoja toisen ihmisen kanssa. Nykyhetkeen keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisen elämänhistoria jätettäisiin terapiassa huomiotta ja käsittelemättä.
Humanistisissa lähestymistavoissa itseilmaisu nähdään jo sinänsä hyvinvointia ja muutosta edistävänä tekijänä. Perusajatuksena on, että ihminen luo oman todellisuutensa ja muokkaa sitä. Terapia suuntautuu elämänhalun vahvistamiseen, merkitystä ja identiteettia edistävien kykyjen kehittämiseen sekä kyvykkyyteen löytää mielekkäitä ja luovia tapoja elää. Tähän liittyy uusien voimanlähteiden etsiminen tai yhteyden saaminen unohtuneisiin voimaa antaviin asioihin.
Humanistisesti suuntautuneessa terapiassa ihmisen käyttäytymisen häiriöitä ja epänormaaliutta kuvaillaan usein häiriintyneenä kasvuna tai elämän tarkoituksen puuttumisena. Häiriön uskotaan syntyvän, kun ihminen epäonnistuu vastatessaan elämänsä peruskysymyksiin. Ihmisiä ei pidetä niinkään mieleltään sairaina, vaan heidän nähdään olevan kohtaamassa erityisiä ongelmia, joita psyyken sisäiset tai ympäristön aiheuttamat konfliktit ovat aiheuttaneet. Elämä nähdään jatkuvana kasvun, muutoksen ja kehittymisen prosessina, jossa kriiseillä on oleellinen tehtävänsä.
Kuvataideterapeutti Josef E. Garain (2001) mukaan luovilla ilmaisuterapioilla, kuten taide-, tanssi- ja liike-, musiikki-, runous- ja draamaterapioilla, on yhteinen tavoite: siirtää perinteinen paranemisprosessin painopiste pois sairaudesta, stressistä, ahdistuksesta, psykoneuroottisista tai psykoottisista oireista ja suunnata se kohti yksilön toteutumatonta luovaa potentiaalia hänelle tarkoituksenmukaisten elämäntapojen etsinnässä, kohti fyysisen, mielen ja henkisen alueen kokonaisuutta sekä kohti tunteiden, ajatusten ja ideoiden lisääntyvää ilmaisua luovan prosessin aikana. Terapian tavoitteena ei ole päästä eroon peloista, onnettomuuden tunteista ja ahdistuksesta vaan muuntaa nämä tunteet rehellisiksi ilmaisuiksi jollakin luovalla tavalla.
Humanistisesti suuntautunut kuvataideterapia tuli Suomeen 1980-luvun alussa, kun hollantilainen taide- ja Gestalt-terapeutti sekä taideterapiakouluttaja Annette Brederode alkoi vetää 2-vuotisia kurssimuotoisia oman kasvun koulutuksia, joista osallistujat saivat ottaa aineksia omaan työhönsä. Brederode oli poiminut asioita Gestalt-terapiasta ja yhdistänyt niitä kuvaan. Tätä terapiasuuntausta kutsuttiin hahmotaideterapiaksi.
Varsinainen humanistisesti suuntautuneen kuvataideterapian ammattiin johtava koulutus alkoi Outokummussa ja Helsingissä vuonna 1994. Aluksi pääkouluttajina toimivat ulkomaiset taideterapiakouluttajat, mm. hollantilainen Louis van Marissing ja saksalainen Uschi Ecklewein, ja heidän jälkeensä Suomessa ja Sveitsissä koulutetut kuvataideterapeutit.
Humanistisesti suuntautunutta kuvataideterapiakoulutusta on Suomessa järjestetty kahdessa oppilaitoksessa. Koulutuksilla oli sama viitekehys ja koulukunta, eroavuuksia oli koulutusten painopisteissä.
Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun kuvataideterapiakoulutus tapahtui sosiaalialan koulutusohjelmassa, jossa suuntautumisvaihtoehtona oli luovat terapiat / kuvataideterapia. Koulutus pohjautui humanistis-eksistentiaaliseen viitekehykseen. Koulutus kesti 3-3,5 vuotta. Koulutus johti sosionomi (AMK) -tutkintoon.
Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu oli ECARtE:n (European Consortium for Arts Therapies Education) jäsen. ECArTE on yliopistojen ja korkeakoulujen muodostama yhteenliittymä, jonka ensisijainen tarkoitus on edustaa ja edistää taideterapioiden kehittymistä Euroopassa, etenkin koulutusohjelmia, jotka tarjoavat kansallisesti hyväksyttyä ja ammatillisesti merkittävää koulutusta taideterapeuteille. (Taideterapiat sisältävät kuvataide-, tanssi-, draama- ja musiikkiterapian.)
Inartes-instituutissa opetetaan ekspressiivistä taideterapiaa, jossa olennaista on taiteidenvälisyys eli intermodaalisuus ja taiteidenvälisten siirtymien kautta työskentely.
Inartes-instituutti on Sveitsin opetusministeriön alaisen European Graduate School´in yhteistyöinstituutti, ja Inartesin ekspressiivinen taideterapiakoulutus on hyväksytty osaksi EGS:n maisterin tutkintoa. Aluksi suoritetaan 1,5–vuotinen perusjakso, jonka jälkeen haetaan 2,5 vuotta kestäviin jatko-opintoihin. Jatko-opintojen jälkeen on mahdollista jatkaa opiskelua Sveitsissä taideterapian maisteriksi ja tohtoriksi asti.
Ekspressiivinen taideterapiakoulutus on tarkoitettu aikuisille terveydenhuollon, sosiaali- tai taiteen alan ammattilaisille työn ohella suoritettavaksi koulutukseksi. Myös muilta aloilta tulevia hakijoita voidaan ottaa ohjelmaan, mikäli soveltuvuus on riittävä ja hakija voi järjestää lisäopintoja psykologiassa.
Lue lisää ekspressiivisestä taideterapiakoulutuksesta Inartes Instituutin sivuilta!