Kuvataideterapiassa on mahdollista käsitellä itselle olennaisia asioita turvallisessa ja tukea antavassa ympäristössä taiteellisen prosessin ja taidetöiden tarkastelun avulla. Kuvataideterapiassa voi löytää kanavia ilmaista tukahdutettuja tunteita ja asioita, joita pelkät sanat eivät riitä kuvaamaan. Humanistisesti suuntautuneen terapian perusoletuksiin kuuluu, että ihminen on vastuussa itsestään ja valinnoistaan ja osaa itse käsitellä omia ongelmiaan.piirteet
piirteetTerapian tavoitteet ja käsiteltävät teemat luodaan yhdessä asiakkaan kanssa hänen omista lähtökohdistaan käsin. Humanistisesti suuntautuneessa kuvataideterapiassa syntyneitä kuvia ei analysoida tai tulkita. Keskeistä on se, mitä merkityksiä kuvan tekijä itse töilleen antaa. Terapeutti auttaa asiakasta lähestymään kuvaa usein mielikuvien kielellä ja tekee avoimia kysymyksiä, jotka johdattavat asiakasta löytämään kuvissa olevia merkityssisältöjä ja työskentelemään niiden kanssa kuvallisen ilmaisun ja keskustelun avulla. Kuvataideterapiassa voidaan käyttää kuvan tekemisen lisäksi myös muita ilmaisumuotoja, kuten musiikkia, liikeilmaisua, kirjoittamista ja draamaa.

Humanistisesti suuntautuneessa terapiassa ei korosteta menneisyyttä vaan ajatellaan, että ymmärryksen ja muutoksen avaimet ovat olemassa tässä ja nyt. Terapeutin ja asiakkaan välinen suhde keskittyy nykyhetkeen ja terapiasuhde nähdään mahdollisuutena harjoitella vuorovaikutustaitoja ja riskien ottamista toisen ihmisen kanssa. Nykyhetkeen keskittyminen ei tarkoita, että ihmisen elämänhistoria jätettäisiin terapiassa huomiotta ja käsittelemättä.

Humanistisissa lähestymistavoissa itseilmaisu nähdään jo sinänsä hyvinvointia ja muutosta edistävänä tekijänä. Perusajatuksena on, että ihminen luo oman todellisuutensa ja muokkaa sitä, ja tekemällä taidetyötä hän harjoittaa kykyjään tavalliseen elämään. Terapia suuntautuu elämänhalun vahvistamiseen, merkitystä ja identiteettia edistävien kykyjen kehittämiseen sekä kyvykkyyteen löytää mielekkäitä ja luovia tapoja elää. Tähän liittyy uusien voimanlähteiden etsiminen tai yhteyden saaminen unohtuneisiin voimaa antaviin asioihin.piirteet

Näkemys ihmisestä ongelmiensa kohtaajana ja oman elämänsä subjektina

Humanistisesti suuntautuneessa terapiassa ihmisen käyttäytymisen häiriöitä ja epänormaaliutta kuvaillaan usein häiriintyneenä kasvuna tai elämän tarkoituksen puuttumisena. Häiriön uskotaan syntyvän, kun ihminen epäonnistuu vastatessaan elämänsä peruskysymyksiin. Ihmisiä ei pidetä niinkään mieleltään sairaina, vaan heidän nähdään olevan kohtaamassa erityisiä ongelmia, joita psyyken sisäiset tai ympäristön aiheuttamat konfliktit ovat aiheuttaneet. Elämä nähdään jatkuvana kasvun, muutoksen ja kehittymisen prosessina, jossa kriiseillä on oleellinen tehtävänsä.

Kuvataideterapeutti Josef E. Garain (2001) mukaan luovilla ilmaisuterapioilla, kuten taide-, tanssi- ja liike-, musiikki-, runous- ja draamaterapioilla, on yhteinen tavoite: siirtää perinteinen paranemisprosessin painopiste pois sairaudesta, stressistä, ahdistuksesta, psykoneuroottisista tai psykoottisista oireista ja suunnata se kohti yksilön toteutumatonta luovaa potentiaalia hänelle tarkoituksenmukaisten elämäntapojen etsinnässä, kohti fyysisen, mielen ja henkisen alueen kokonaisuutta sekä kohti tunteiden, ajatusten ja ideoiden lisääntyvää ilmaisua luovan prosessin aikana. Terapian tavoitteena ei ole päästä eroon peloista, onnettomuuden tunteista ja ahdistuksesta vaan muuntaa nämä tunteet rehellisiksi ilmaisuiksi jollakin luovalla tavalla.

piirteet”Terapian tehtävä ei ole eliminoida kärsimystä, vaan antaa sille ääni, löytää muoto jolla sitä voi ilmaista. Taiteen merkitys on tässä: terapeutti auttaa löytämään sopivan säiliön tuskalle, muodon, jolla se voi saada ilmauksensa.” (Levine 1992, 15.)

Lähteet:

Ahonen, H. 1993. Musiikki, sanaton kieli. Musiikkiterapian perusteet. Loimaa: FinnLectura.
Charnofsky, S. 2006. The Therapeutic Relationship. Association for Humanistic Psychology. http://ahpweb.org/articles/therapy.html 12.2.2006.
Garai, J.E. 2001. Humanistic Art Therapy. Julkaisussa Rubin, J.A. (toim.) Approaches to Art
Therapy. Theory & Technique. 2. painos. London: Brunner-Routledge,149 - 162.
Levine, S. 1992. Poiesis. The Language of Psychology and the Speech of the Soul. London: Jessica Kingsley.
Lybeck, K. 2005. Kuvataideterapiakouluttaja. Inartes-instituutti. Haastattelu. 7.9.2005. Outokumpu.
Mantere, M-H. 1991. Mielen kuvat. Kuvallinen ilmaisu terapeuttisessa kontekstissa. Helsinki: VAPK-kustannus.
Pulkkinen, P. 2000. Humanistisesti suuntautuneen kuvataideterapian piirteitä. Opiskelumonisteet. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. 2003.
Sahervo, S. 2006. ”Ensisijaisesti ihminen ihmiselle.” Näkemys humanistis-eksistentialistisesta kuvataideterapiasta. Opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. Outokumpu.
Smitskamp, H. 1994. Taideterapeuttisen diagnoosin ja analysoinnin periaatteet. Suom. Ahonen-Eerikäinen, H. Julkaisussa: Ahonen-Eerikäinen, H. (toim.) Taide psykososiaalisen työn välineenä. Joensuu: Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, 18 - 25.

Terapiakuvien valokuvaus:
Sivun ylin kuva: Maria Pulli. Muut kuvat: Janne Laaksonen.

Takaisin etusivulle

Lähdeluettelo

Sivuston tiedot:

Pulli M. 2006. Humanistisesti suuntautunut kuvataideterapia. Verkkosivustoprojekti humanistisesti suuntautuneesta kuvataideterapiasta. Opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, luovien terapioiden suuntautumisvaihtoehto, kuvataideterapia. Kevät 2006.

Sivustoa on viimeksi päivitetty 25.7.2007. Sivustoa koskeva palaute ja yhteydenotot: info(at)hopeakyyhky.fi