Humanistisesti suuntautuneen kuvataideterapian taustateoriat tulevat humanistisesta psykologiasta, eksistentiaalifilosofiasta ja -psykologiasta sekä fenomenologiasta.

Humanistinen psykologia

Humanistinen psykologian suuntaus syntyi 1950-luvulla vastalauseena mekanistiselle, ihmisen käyttäytymistä mittaavalle behaviorismille. Humanistinen psykologia ei ole uusi koulukunta vaan uusi asennoituminen ihmisen tutkimista ja psykologista tulkintaa kohtaan. Humanistiseen psykologiaan kuuluu mm. fenomenologisia ja eksistentiaalisia lähestymistapoja.

Taustaa

Filosofisesti humanistinen psykologia nojautuu lähinnä eksistentiaaliseen fenomenologiaan, jossa keskeisenä ongelmana on ihminen psyykkis-henkisenä olentona. Humanistiseen psykologiaan ovat vaikuttaneet useat 1900-luvun eksistentialistit ja fenomenologit, esim. Kierkegaard, Husserl, Heidegger, Marcel, Buber ja Sartre. Humanistisen psykologian pioneereihin kuuluivat amerikkalaiset psykologit Abraham Maslow, Carl Rogers ja George A. Kelly, joista viimeksimainitut kehittivät persoonallisuusnäkemyksiä, joissa yksilön kokemuksilla, subjektiivisilla havainnoilla ja itsellä on tärkeä osa. Maslow taas keskittyi inhimillisen kasvun motivaatioon ja kehitti tunnetun tarvehierarkiansa. Myös eksistentiaalinen psykologia on vaikuttanut humanistisen psykologian kehitykseen, erityisesti eksistentiaalipsykologi Rollo Mayn välityksellä.

Periaatteita

Humanistinen psykologia pyrkii arvostamaan ihmistä sellaisena kuin hän on ja ottamaan huomioon monia erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia ihmistä tutkittaessa. Humanistisessa psykologiassa ihmisen toimintaa pidetään etsivänä, tutkivana sekä muutoksiin ja yllätyksiin valmiina. Ihmistä pyritään ymmärtämään hänen omista ainutkertaisista olemassaolon lähtökohdistaan käsin, kokonaisuutena, osana sosiaalista yhteisöä ja suhteessa toisiin ihmisiin ja siihen ympäristöön, jossa hän elää.

Humanistisille suuntauksille on ominaista ihmisen vapauden ja vastuun korostaminen. Ihminen voi tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja ihmisellä on vapaa tahto, johon sisältyy aina muutoksen mahdollisuus.

Humanistinen psykologia on omistautunut ymmärtämään yksilön sisäisiä psyykkisiä kokemuksia siitä näkökulmasta, miten yksilö itse ne havaitsee ja ymmärtää. Painopiste on siinä, miten näemme ja ymmärrämme itsemme, muut ja sosiaalisen maailman. Se on kiinnostunut myös itsen luonteesta ja itsen, muiden ihmisten sekä sosiaalisen maailman välisistä suhteista.


Fenomenologia

Termi fenomenologia on tunnettu 1800-luvun puolivälistä asti. Edmund Husserl (1913 - 1976) antoi sille uuden merkityksen “tietoisuuden tieteenä”, jossa ilmiöitä eli fenomeenejä (asioita ja objekteja) tutkitaan niiden ollessa tietoisuudessa välittöminä kokemuksina. Ilmiöihin sisältyvät nähtävät, kuultavat ja kosketettavat asiat samoin kuin kaikki, mikä sisältyy mielen kokemukseen.

Fenomenologisen ajattelun mukaan ihminen kohtaa todellisuuden välittömästi, ilman kokemuksen ja kokijan toisistaan erottamaa kaksinaisuutta. Tiedostavan, aistivan kokijan havaintoon sisältyy aina kohteen olemassaolo. Ihminen elää maailmassa ilmiöiden keskellä ja kaikki tietoisuus on tietoisuutta ilmiöistä.

Fenomenologian vaikutus humanistiseen ja siihen läheisesti yhteydessä olevaan eksistentiaaliseen psykologiaan näkyy erityisesti yksilön kokemuksen ja subjektiivisuuden arvostamisena ja painottamisena. Objektiivisuuteen pyrkiviä psykologisia lähestymistapoja ei vähätellä, mutta objektiivinen tieto nähdään vain yhtenä osana kokonaisuutta.


Eksistentialismi

Useiden fenomenologisen ja humanistisen psykologian teoreetikoiden ajatuksilla on paljon yhteistä eksistentiaalisen filosofian kanssa. Kaikissa näissä painopiste on menneisyyden tapahtumien sijaan nykyhetkessä, “tässä ja nyt”. Eksistentialismin mukaan olemme väistämättä oman elämämme rakentajia. Jokainen ihminen on valintoja tekevä, vapaa asettamaan elämänsä päämäärät ja vastuussa tekemistään valinnoista. Valintojen tekemisen välttäminen on elämässä mahdotonta.

Eksistentialismin tieto-oppi perustuu fenomenologiaan. Moderni eksistentialismi alkoi Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikoihin Kierkegaardin ja Nietschen ajatusten herättämästä innostuksesta. Tunnettuja eksistentiaalifilosofeja ovat mm. Kierkegaard, Camus, Sartre, Nietsche ja Jaspers.

Periaatteita

Eksistentialismi on filosofia tai elämänasenne, joka pitää olemassaoloa, eksistenssiä, tärkeämpänä kuin tieteellistä käsitystä ihmisestä, hylkäämättä kuitenkaan järkiperäistä tietoa ja rationaalista ajattelua. Myös yksilön henkilökohtaista sitoutumista omaan elämänkatsomukseensa pidetään olennaisempana kuin elämänkatsomuksen sisältöä. Ihmisen eksistenssin ainutlaatuisuuteen kuuluu, että hän on vapaa luomaan tulevaisuutensa omilla valinnoillaan. Ihmisen elämänasenne ja teot tekevät hänestä sen mikä hän on. Normeihin sitoutuminenkin on ihmisen oma valinta. Vapautta kahlitsee kuitenkin elämäntilanteeseen “heitettynä oleminen” – kaikki ei ole mahdollista. Ihmisen valintoja ei voi selittää minkään tieteellisen menetelmän avulla.

Eksistentialismin vaikutuksia

Eksistentialismin pohjalta on syntynyt eksistentiaalinen psykologia ja se on vaikuttanut myös psykoterapiamenetelmiin. Eksistentiaalinen psykologia on vaikuttanut keskeisesti humanistisen psykologian kehitykseen.

Lähteet:

Ahonen, H. 1993. Musiikki, sanaton kieli. Musiikkiterapian perusteet. Loimaa: Oy FinnLectura. Ab
Betensky, M. 2001. Phenomenological Art Therapy. Julkaisussa: Rubin, J.A. Approaches to Art Therapy. Theory & Technique. 2. painos. New York: Brunner-Routledge.
Hoffman, L. 2005. Humanistic Psychology. http://www.existential-therapy.com/HumanisticPsychotherapy.htm 28.1.2006.
Humanistic Psychology Overview. 2006. Association for Humanistic Psychology. http://www.ahpweb.org/aboutahp/whatis.html 11.2.2006.
Lehtinen, T. 2002. Eksistentialismi. Vapauden filosofia. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Mischel W., Shoda Y. & Smith E. R. 2004. Introduction to Personality: Toward an Integration. 7. painos. John Wiley & Sons, Inc. U.S.A.
Ojanen, M. 2005. Persoonallisuuden psykologia. Psykologian lähestymistavat. www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/perpsy/persoona.htm 10.1.2006.
Pulkkinen, P. 2000. Humanistisesti suuntautuneen kuvataideterapian piirteitä. Moniste. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. 2004.
Rauhala, L. 1993. Humanistinen psykologia. 3. painos. Helsinki: Yliopistopaino.


Takaisin etusivulle

Takaisin sivulle Humanistisesti suuntautuneen kuvataideterapian piirteitä

Lähdeluettelo

Sivuston tiedot:

Pulli M. 2006. Humanistisesti suuntautunut kuvataideterapia. Verkkosivustoprojekti humanistisesti suuntautuneesta kuvataideterapiasta. Opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, luovien terapioiden suuntautumisvaihtoehto, kuvataideterapia. Kevät 2006.

Sivustoa on viimeksi päivitetty 25.7.2007. Sivustoa koskeva palaute ja yhteydenotot: info(at)hopeakyyhky.fi